Hääpuku

 Morsiamen lookin täydentää kaunis, upeasti istuva hääpuku. Valkoinen, värillinen, muhkea, kimalteleva, pitsinen, satiininen... Pukuja on joka lähtöön, aivan kuten morsiamiakin. Pukuja löytyy vaikka minkämallisia ja kaikille vartalomalleille löytyy taatusti puku, jossa kantaja tuntee itsensä upeaksi. Oma pukuni oli minulle todella reilu ja ilman muutostöitä se tippuisi kaikessa raskaudessaan päältä, joten kokoja kyllä tosiaan löytyy. Lohdullista itselle oli tajuta, että oma pukuni ei ollut edes sieltä isoimmasta päästä.

                

Kuva Pixabay

  

Viimeksi kerroin, miten vihkisormus löytyi ja tuli ostetuksi. No, heti seuraavana päivänä sormuksen hankinnasta tuli ostettua mikäpä muukaan kuin hääpuku, nopeaa toimintaa. Heikkoja voi hirvittää, vitsivitsi.

Kuva Pixabay

Mulla oli vapaapäivä ja äiti oli vielä kesälomalla. Sain päähäni, että mitä jos lähdettäisiin katselemaan hääpukuja. Ihan, että saisi vähän jotain konkreettista ideaa ja käsitystä hinnoista, malleista, vuokrausmahdollisuudesta ja muusta, mitä olin päässäni alkanut pyörittelemään. Äiti yritti ensin vähän hangata vastaan, mutta innostui ja lähdin oitis aamupalan naamaani nakattua hakemaan. Tarkoituksena ei siis ollut ostaa mitään, mutta kyllähän takaraivossa oli ajatus, että budjetti maksimissaan 500€, sillä olin pitkälti vuokraamisen kannalla, ellei omaa saisi tosiaankin edullisesti. 

Kuva Pixabay

Saavuttiin Seinäjoelle puolen päivän aikoihin, käytiin syömässä ja lähdettiin innoissamme kohti  Haavemaata, morsiuspukuliikettä Seinäjoen Joupissa. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Olimme toki murun kanssa käyneet pihassa kääntymässä, eli paikan tiesin, mutta kaikki muu oli täysin pimennossa. Astuimme tunnelmalliseen puotiin, jossa heti ensimmäisenä tullessa huomion kiinnitti lukuisat, kauniina eri valkoisen sävyissä henkareillaan roikkuvat upea puvut. Myyjä tuli pikaisesti tiedustelemaan, olimmeko varanneet aikaa, johon totesin että tulimme ihan vain katsomaan ja hakemaan ideaa, että kyseessä oli ihka ensimmäinen katselureissu. Myyjä kehotti ystävällisesti katselemaan ympärillemme, hänellä oli sovitusajan varannut tuleva morsian sulhasensa kanssa juuri palveltavana. Aloin häkeltyneenä kiertelemään ympäri pukurekkejä, tietämättä oikeastaan lainkaan, millaista edes etsin. Ajatuksena oli ollut, että varmaankin olkaimeton, mutta olin teoriassa täysin avoin kaikille vaihtoehdoille. 

Kuva Pixabay

Myyjä sai asiakkaan kanssa asiat päätökseen melko pian tultuamme ja kyseli hieman, koska häät olisivat tulossa ja sitten se tuli, haluaisinko sovittaa pukuja. Olin aiempaakin häkeltyneempi, myyjällä oli reilun puolen tunnin päästä tulossa seuraava sovitus, joten hänen mukaan ehtisimme hyvin sovittaa muutamat puvut. Myyjä napsi muutamia osoittamiamme pukuja olalleen ja niin seurasin häntä taatusti isoimpaan sovitustilaan, missä olen eläessäni käynyt. Ensimmäinen puku ei ollut mieluinen, mutta se oli ensimmäinen koskaan sovittamani hääpuku. Äidin ilme oli niin suloinen, kun taapersin valtavaa helmaa kannatellen hänen luokseen ja peilin eteen. Totesimme nopeasti, että puku ei ollut mitä etsin ja siirryimme seuraavaan. Ehdimme kokeilla ehkä neljää tai viittä pukua, jotka olivat kyllä melko huikeita, mutta eivät minua, ei niissä ollut sitä jotain. Yhtä satiinista, metallinhohtoista, pitkä laahuksista, selästä nyöritettävää pukua äiti ja myyjä yrittivät kaupata, mutta saatoin hädin tuskin hengittää siinä ja se oli valtavan painava! Ei siis sitäkään. Onneksi jotenkin sain kakaistua, että olisikohan joku olkaimeton...? Ja myyjä tuntui huokaisevan helpotuksesta, hän kun ei osannut lukea ajatuksiani olkaimettomasta haaveestani, kumma juttu. Myyjä nappasi pienen kiertelyn jälkeen upean, valkoisen ja muhkean puvun rekistä ja menimme jälleen sovittamaan.

Sitten se tuli. Se fiilis, että NYT. Vaikka puku oli todella reilun kokoinen, siitä sai hyvin käsityksen, miltä se näyttäisi muutostöiden jälkeen. Tuli se TÄMÄ SE ON -fiilis ja jännittyneenä kävelin taas äidin luo, joka sanoi kutakuinkin "pliis sano, että sä tykkäät tästä" ja mä  sanoin että kyllä, tämä on ihana, aivan täydellinen. Puku toi kauniisti vyötärön esille ja korosti sitä upeasti. Tunsin itseni siinä -kaikista ylimääräisistä  kiloistani huolimatta - upeaksi, juuri kuten kuuluukin. Äiti nappasi kuvan, kävimme pikaisesti pientä keskustelua budjetista. Myyjä oli kehottanut jo alkuun, että mikäli joku täydellinen löytyisi, se kannattaisi ostaa omaksi vuokraamisen sijaan, sillä hänellä oli tulossa poistoalet, koskien monia niitä pukuja, joita olimme katselleet, siinä menisi sitten se unelmapuku ja taatusti jäisi harmittamaan. Niinpä päädyimme tekemään kaupat puvusta, joka oli kerran vuokrattu, mutta johon saa edelleen hyvin tehtyä tarvittavat muutokset ompelijalla. 1200 euron puku lähti mukaan juurikin tuolla 500 eurolla, joka oli kipuraja. Aika huikeat kaupat, jos multa kysytään.

Kokeilin tosiaan noin puolessa tunnissa 4-6 pukua, en ole aivan varma, tilanne oli niin erikoinen, että siitä jäi vähän hatarat mielikuvat ennen The Dressin löytymistä. Mutta kokeilin kuitenkin hihallista, sellaista, jossa oli olkaimet, sellaista, jossa oli tuollainen samankaltainen selkäosa, kuin tuossa ensimmäisen kuvan puvussa. Jos en ole aivan väärässä, saatoin kokeilla tuota puusta roikkuvaa pukua tai hyvin samankaltaista, mutta se teki musta vielä isomman näköisen, kun vyötäröllä oli niin paljon kaikkea yksityiskohtaa. Yksi oli todella yksinkertainen ja kevyt puku, jossa oli helppo olla, mutta se ei vain tuntunut omalta, kuten ei myöskään tuntunut semmoinen perinteinen "kermakakku" mekkokaan. Jännä, miten sitä tietää mikä nappaa ja mikä ei, vaikkei etukäteen ollutkaan maalaillut mitään tiettyä mielikuvaa.

Mutta voi pojat, se tunne, kun myyjä sitten viimeistä pukua sovittaessa ja sitä ihastellessa sanoi että selvä juttu, otetaan pois päältä niin hän pakkaa puvun muoviin, oli aivan mieletön. Äidin silmät tuikkivat ja minä olin yhtä pöljää hymyä ja pää täynnä onnellista tyllihöttöä.
Kuvaa ette valitettavasti saa - vielä, koska murumies ei tule pukua näkemään  ennen häitä, vaan puku on hyvässä tallessa kotonakotona pukupussissaan. Ja mukavampi muutenkin pitää tämä suurelta yleisöltä salassa ja fiilistellä pukua häitä odotellessa lähipiirin kesken. Toki puvusta saattaa pieni osa näkyä tuossa kuvassa, jossa on pukuja roikkumassa rekissään, mutta varmaksi en uskalla sanoa itsekään.

Sen sanon, että mun hääpukuni löytyi tosiaankin ensi kokeilulla Haavemaasta Seinäjoelta, se on Sincerityn mallistoa ja ihan mielettömän ihana. Olen siitä hyvin onnellinen. Kiitos äiti vielä kerran, ikimuistoisesta ja ihanasta päivästä. Seuraavia yhteisiä hääshoppailuja odotellessa.