Vihkisormus

 En tiedä, mitä ihmiset yleensä hankkivat ensimmäisenä häitä varten, mutta mä päädyin hankkimaan vihkisormuksen - ihan sattumalta. Tai no, olihan se hääsuunnittelukirja hankittu, mutta mä nyt en luokittele sitä budjetin saati itse häiden kannalta kovin merkittäväksi "hankinnaksi".

Me oltiin murun kanssa Seinäjoella, oltiin yllättäen jälleen roskaruokailtu ja päätettiin mennä vielä Ideaparkkiin jälkkärikahville - ja donitseille, mitäs me herkkusuut. Halusin sitten vielä herkuttelun jälkeen käydä muuten vaan huvikseen katselemassa Kultajousessa,  jossa itseasiassa oltiin käyty varmaan viikkoa paria aiemminkin sormusta katselemassa, mutta silloin ei kyllä napannut mikään ja vanhempi naismyyjä ehdotteli kaikkea mahdollista, mistä en joko pitänyt, tai  sitten hinta oli mulle liian tähtitieteellinen... No, tällä kertaa liikkeessä meitä tervehti iloinen vähän nuorempi myyjä ja päädyttiin sitten katselemaan ja kokeilemaan sormuksia, hänellä oli musta mukava hillitympi  tyyli, ei liian "päällekäyvä" ja muutaman kokeilun jälkeen kokeilin sitten jälleen yhtä valkokultaista ja omaan silmään jo pitkälti sitä mikä jo oikeasti miellytti, sormus sujahti suoraan sormeen kihlan kaveriksi ja tuli tunne että EI VOI OL... vilkaisin vaivihkaa hintaa ja sitten se oli sillä selvä! Mä olin just valinnut VIHKISORMUKSEN! Sen vaan tiesi ja tunsi heti. Ihan täys kymppi. Niin kaunis, aivan kuin mun kihlasormuksen pariksi tehty. Niin tuli sitte napattua VIHKIsormus vailla tarkkaa tietoa, että koska ne häät edes tulisi olemaan. Mies huolehti, etten vain kyllästyisi odotellessa. Totesin että en varmasti ja myyjä naurahti, että no sitten vain ostaa uuden! Tuolla hinnalla ei tietenkään aivan tekemätön paikka sinänsä, mutta eipä ole tarveen, niin kovasti tykästyin sormukseen.

Se tunne, kun sulla on kädessäsi tuleva vihkisormus, oli aika mieletön. Jotenkin aivan toisella lailla konkretisoitui ajatus naimisiin menosta. Häistä on ihanaa intoilla, koska vaikka se tietenkin on vain yksi päivä, ei sinänsä naimisissa olo meidän arkea tule mitenkään mullistavasti muuttamaan. On tietenkin kaikki juridiset seikat ja niin edelleen, mutta tavallista päivästä toiseen elämistä se ei muuta. Mitä nyt mulle tulee toinen sormus sormeen. 

Tässä se on!

Näin upeasti vihkisormus solahti kihlan kaveriksi

Vihkisormukseksi valikoitui valkokultainen timanttisormus Kultajousen omasta edullisemmasta valikoimasta, lähtöhinta oli 549€, mutta tuolloin oli jotkut veronpalautus-alet tms ja kaikki oli -24%, joten vihkisormukselle jäi hintaa 417€ ja risat. Ei yhtään paha. Mä haluan, että sormus on paitsi kaunis, myös sen hintainen, että sitä uskaltaa ja voi käyttää ihan arjessa. Tiesin, että timantteja tai timantti siinä pitää olla, mutten ole sellainen tyyppi, joka haluaisi mitään överi isoa timanttia, ei sellaisessa ole mitään vikaa, mutta mun juttu se ei vain ole.

Jännä, että vaikka olen muutaman vuoden aikana sovitellut satunnaisesti sormuksia sekä  kihla, että vihkisormusmielessä, tämä tuntui eniten omalta sitten tuon miehen itsensä valitseman kihlan jälkeen. Mulla oli  myös jonkinlainen idea, minkälaisen haluaisin, mutta sitten, kun näitä verkkokaupan kestosuosikkeja pääsi kokeilemaan livenä, ne eivät olleetkaan ollenkaan mua varten. Enpä olisi arvannut, että mulle tulee kukanmallinen halo sivukivillä. Olin enemmän ajatellut jotain kantikkaampaa tai sitten pyöreää tai pisaran mallista haloa. Mutta tämä osui ja upposi tosiaan kerrasta. Ai että mä tykkään siitä! ...Ja olen pitänyt sitä pieniä hetkiä kotona ihan vain ihastellakseni ja fiilistelläkseni, hupsu tuleva vaimo. 

Kuva Kultajousi

Sellainen oli vihkisormuksen tarina. Se löytyi täysin yllättäen, elokuisena maanantai-iltana. Miten ihanaa siitä oli lähetellä kuvia läheisille ja fiilistellä. Mä aivan leijuin liikkeestä autolle. Ai niin, myös murumies tykästyi tähän, piti oikein kauniina hänkin.

Ja koska meillä lähti sitten mopo vähän keulimaan, tai siis kröhöm, mulla, niin ensi postaus onkin sitten jo se legendaarinen hankinta, nimittäin hääpuku.