Kosintatarina

 Jokaiset häät saavat mitä luultavimmin  alkunsa kosinnasta, meilläkin.

Elettiin heinäkuuta (tai ainakin se siinsi lähitulevaisuudessa) 2019, olin miehelle heittänyt, että pitäisikö sitä jotkin vuosipäivälahjat hankkia ja vaihtaa. Mies ei oikein ole juhlallista tyyppiä, mutta tarttui tähän (hänelle ehkä aavistuksen tuskalliseen) projektiin, mutta sitä en tiennyt, miten ihana ajatus hänelle tästä lahjasta syntyikään.

Itse olin hankkinut uuden pelikonsolin (ei siis todellakaan mikään PS4, mutta kuitenkin) lahjaksi koska hei, mieheni on juuri se tyyppi. 

Oltiin kotona maanantai-iltana ja isäntä oli kärkkynyt tulevaa lahjaansa siitä asti, kun olin ilmoittanut, että olen sen hänelle ostanut, eli jännitystä oli kerrytetty jo kokonaiset kaksi päivää... Mutta nähtyäni, miten vaikeaa oli olla tietämättä, mitä hän tulisi saamaan, heitin että haluaako hän lahjan heti vai vasta muutaman päivän päästä virallisena päivänä ja sitten hän meni vähän oudoksi, jotenkin innostuneen lisäksi jännittyneeksi ja mietin vähän että mitähän tämä nyt on... Annoin paketin hänelle ja hän avasi sen ja ilahtui tietysti. Seuraavaksi hän sitten kysyi, että no pitääkö sitten hänenkin antaa minulle hankkimansa lahja ja sanoin, että no olisi se ehkä vähän hassua, jos se jätettäisiin perjantaille, kun hänkin jo omansa sai... 

Olimme siis tuona samana maanantaipäivänä aiemmin käyneet Seinäjoella ja mies ei olisi minua mukaan halunnut ollenkaan ja yritti kaikin tavoin perustella, miksen saisi mennä mukaan, mutta (kuten melko usein) sain tahtoni läpi ja hän sitten jätti mut pyörimään Hyllykallion Prismaan ja suuntasi itse muualle (Kultajouseen, aww) ja minä hölmönä ja täysin tietämättömänä pyörin Prismassa samalla kun hän oli valitsemassa ja ostamassa kihlasormusta. (APUA, IHANA.) No, hän sitten tuli mua hakemaan ja ihan pokkana vielä kävi valitsemassa itselleen uuden pelin (mikä roikale) siinä missä meidän autossa oli hyvin piilotettu kihlasormus. Käytiin muistaakseni syömässä ja mentiin sitten kotiin, josta siis päästään tuohon alun tilanteeseen. Hän pyysi odottamaan, sillä oli piilottanut lahjan kuulemma autotalliin, jäin sohvalle naureskelemaan asialle, aivan kuin olisin mennyt sitä urkkimaan ilman piilottamista. Hömpöttelin koirien kanssa sohvalla ja kun käänsin pääni... hän laskeutui toiselle polvelle ja esitti kysymyksen. Minä purskahdin liikutuksesta itkemään ja suostuin kyynelten valuessa pitkin naamaa. Hetken päästä kun maltoin lakata halaamasta ja parkumasta päätettiin ottaa parit kuvat ja lähteä yllättämään mun vanhemmat tällä jymy-yllätyksellä.

Ah, niin ihanat muistot tuosta hetkestä.

Ja niin meidän kihlapäiväksi tuli 8.7.2019. Mies oli ajatellut kosivansa mua Amarillossa oikeana vuosipäivänä 12.7, mutta mitäs me hätähousut. Ihan hyvä, että kosi kotona koska hei, olispa ollu siistiä vollottaa keskellä ravintolaa kaikkien katseiden alla!