Vuosi vaihtui ja nyt voi oikeasti sanoa, että meidän häitä vietetään ensi vuonna! En ehkä kestä.
Ihanaa, parasta, ihanaa ja vielä kerran ihanaa ja parasta.
Kuva Pixabay
Joulun aikaan "kosin kaasoni", olin tilannut Etsystä kaikille omat ruusukultaiset laatikot, joissa oli kannessa jokaisen nimi ihanalla kultaisella fontilla. Laitoin laatikoihin vihon, kynän, kasvonaamion, huulirasvan, hoitosuihkeen hiuksille, pikkupaketit Nessuja, annospussin kaakaota ja kortin. Tekstit oli kaikilla samat. Kaikki kaasoni toki jo tiesivät varmastikin, että pyyntö tulee ja suostuivat kaikki ja olivat iloisia ja onnellisia heille annetusta "kunniatehtävästä" 💖 Ja minä olin niin onnellinen ja kiitollinen, että saan mun rakkaat naiset osaksi mun ja meidän isoa päivää!
Kuva Pixabay
Joulun aikoihin myös lähetettiin tai annettiin Save the Date-kortit, niidenkin kanssa tosi hyvissä ajoin liikkeellä, mutta kun! Oon vaan niin innoissani aina, kun saadaan otettua konkreettinen askel eteenpäin. Yksi kortti on vielä antamatta, mutta kiirehän ei varsinaisesti ole ja kyseinen perhe kyllä osaa kutsua odottaa.
Kuva Pixabay
Mehän tosiaan päätimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että häämme tulevat olemaan verrattain pienet ja intiimit. Tällä hetkellä kasassa on kaikenkaikkiaan 49 vierasta, me kaksi lapsinemme mukaan lukien. Ja tässä luvussa pysytään, ellei sitten kutsuttaville ehdi ennen meidän häitä tulla perheenlisäystä!
Meidän häihin ei kutsuta sukulaisia, joiden kanssa ei olla joko nyt, tai oltu meidän yhdessäolon aikana tekemisissä. Aluksi tästä oli pientä vääntöä väännettävänä. Itse totesin, että en aio kutsua ketään, jonka kanssa en ole läheinen tai tekemisissä ihan tavallisena arkena. Jos emme ole muutenkaan tekemisissä, miksi olisimme hääpäivänänikään? Tästä päästäisiin pian siihen, että jos kutsuisin yhden, pitäisi sitten kutsua toinen ja hänen perheensä ja niin edelleen. Siinähän sitten yhtäkkiä lista senkuin paukkuisi ja venyisi. Minä en kutsu ketään siksi, että pitäisi, vaan siksi että voin ja saan ja haluan hänet paikalle elämäni tärkeimpänä päivänä.
Toisin sanoen, häihimme tullaan kutsumaan meidän kahden omat perheet, isovanhemmat, Mikan kummit ja minun kummisetäni, sekä ystäviä perheineen.
Kuva Pixabay
Ystävät jäivät aikanaan kihlajaisista pois, koska ne haluttiin pitää pieninä. Tai siis Mika sanoi, että ei halua juhlia ja minä puhuin ympäri sillä livulla, että vain omat perheet kutsuttaisiin. Kihlajaiset olivat ihana, intiimi perhejuhla ja vaalin niitä muistoja ikuisesti. Onneksi meillä oli häistä yhteisymmärrys, että sinne tulee vähän enemmän väkeä.
Ymmärrän, että joku voi pahoittaa mielensä tai loukkaantua, kun kutsua ei kuulu. Mutta tahdon ihmisten ymmärtävän, että kyseessä on Meidän päivämme ja me päätämme, miten päiväämme haluamme juhlia. Lisäksi on ymmärrettävä se tosiasia, että häät maksavat. Paljon. Minulla on häiden aikaan viimeinen vuosi ammattikorkeakoulua menossa, joten emme tuolloinkaan varsinaisesti ui rahassa. Olemme aloittaneet säästämisen ajoissa, mutta liiaksi ei budjettimme veny. Jos raha kasvaisi puissa, saattaisi vieraslistammekin kasvaa vielä. Näin ei valitettavasti tosielämässä kuitenkaan ole.
Kuva Pixabay
Meidän häihin on 502 päivää 💕
Kommentit
Lähetä kommentti